Koronatilanteen johtaminen ja viestintä ovat puhuttaneet viime aikoina Suomessa. Keskustelua ovat aiheuttaneet virkamiesten ristiriitaiset lausunnot, sekava viestintä ja jopa päättäjien julkinen riitely. Ryhtiliike kriisijohtamisessa ja -viestinnässä olisikin varmasti paikallaan.

Koronakriisi on kriisi siinä missä mikä tahansa muukin ja sitä pitäisi johtaa kuin kriisiä. Kriisijohtaminen on haastava laji ja se edellyttää monien päivittäistoiminnasta eroavien toimintamallien käyttöönottamista. Pienemmistäkin kriiseistä on huomattu, että moniviranomaistilanteet ovat haastavia johtaa ja varsinkin yhdenmukainen viestintä on hankalaa. Jo aikoja sitten on monesta suusta todettu, että isossa valtakunnallisessa kriisissä pitäisi johtamismallin olla erilainen.
 
Kriisitilanteissa johtamisen ja viestinnän pitäisi tiivistyä ja tehostua. Tämä ei onnistu perinteisillä vastuujaoilla eikä rakenteilla. Yhtälö on hankala, mutta muutamilla muutoksilla voidaan saada paljon hyvää aikaan ja seuraavista laajoista kriiseistä selvitään paremmin.
 
Pitää muistaa, että kriisijohtamisella on myös koko Suomen tulevaisuutta ja yhtenäisyyttä koskeva ulottuvuus eikä pidä tuijottaa vain tähän hetkeen. Uskottava kriisijohtaminen on edellytys viranomaisten ja poliittisen järjestelmän uskottavuudelle vaikeina aikoina.
 
Viestintä on kriisitilanteen hoitamisen näkyvin osa ja sen vuoksi uudistukset kannattaisi aloittaa siitä. Ensinnäkin kansalaisille suunnattu viestintä pitäisi olla mahdollisimman yhdenmukaista. Viestintää pitäisi tehdä kohderyhmien tarpeiden mukaisesti eikä viestintää tekevien viranomaisten tarpeiden mukaisesti. Yksi mahdollinen toteutustapa on kriisiviestintäportaalin perustaminen, josta kansalainen saisi kaiken tarvitsemansa viranomaistiedon yhdestä luukusta. Malli mahdollistaisi paremmin myös tunteisiin vetoavan viestinnän. Esimerkkinä tästä mallista on Belgian Centre de Crise. Vastaavia malleja on käytössä myös monissa muissa maissa, esimerkiksi Ruotsin Krisinformation.se.

Kriisinhallinnan ehdottomasti tärkein elementti on tehokas ja keskitetty kriisijohtaminen. Senpä vuoksi sujuvan ja kansalaisten tarpeista lähtevän viestinnän lisäksi pitäisi rakentaa malli, jossa kriisitoimia johdetaan keskitetysti valtakunnan tasolla. Se edellyttäisi perinteisistä toimivaltajaoista poikkeavaa toimintaa, mutta olisi omiaan jäntevöittämään kriisijohtamista. Kriisijohtaminen on tehokasta silloin, kun päätökset tehdään asiantuntijoiden esittelystä ja päätösten perustelut kattavasti viestien.

Johdon pitäisi pitää rivit suorina eikä sooloilua voi sallia. Ikäviä esimerkkejä on alkanut kertyä siitä, että muut kuin kriisin kannalta olennaiset tarpeet ohjaavat toimintaa ja viestintää. Kansalaisten ei pitäisi joutua näin vaikeina aikoina katselemaan virkamiesten ja valittujen edustajien keskinäistä nokittelua. Jokaisen pitäisi keskittyä olennaiseen ja erityisesti niihin tahoihin ja ihmisiin, jotka tästä kriisistä eniten kärsivät. Jokaisen kriisiä hoitavan virkamiehen ja valitun edustajan kannattaisi muista kriisiviestinnän kultainen sääntö: It’s not about you, it’s all about the victims.
 
Suomen tunnolliset virkamiehet tarvitsivat kunnollisen ja uskottavan rakenteen, jonka puitteissa tehokasta kriisityötä voi tehdä. Tällä perinteisellä siiloutuneella rakenteella homma ei nyt tunnu hoituvan kovin mallikkaasti. Mutta ehkä seuraavassa kriisissä nämä opit on otettu vakavasti ja Suomessa on valtakunnallinen kriisijohtamisjärjestelmä ja uskottava yhteinen kriisiviestintämalli.